Hel

Ikuisesti on kirottujen talvieni valtakunta 
ollut Pohjolan myrskyissä. Maillani ei 
paista aurinko lämmittäen, yö on ikuinen 
kuutamoineen. Lumimainen jää, kylmä peili, 
kauniimpaa ei olekaan. Lumen peittämät rinteet, 
laakeat ja metsät... rakkainta 
minulle. 

Joka yö laulavat lapseni minulle kuun 
hymnejä, ulvovat sen kauneutta. Silmäni 
lepäävät talvimaisemissa, sieluni niissä 
ylväänä vaeltaa. Turinsissa valtakuntani 
tunnetaan nimellä Hel. Lumen, jään ja 
pakkasen ikuinen, muinainen maailma.