Kuin Ikuinen

Katseessani kirkas valo 
matkaan läpi autiuden. 
Kenttä taistelun taakse jäänyt 
vain toistaa vaimeita kirouksiaan. 

Veljeni ja viholliseni; 
ei kukaan heistä sano sanaakaan. 
Miekan terän tunsin rinnassani, 
nyt kuulen kutsun Tuonelan. 

Sade huuhtoo tuhot taistelun, 
vereni virtaansa vie. 

Alla tähtitaivaan pohjoisen 
vaan en (enää) päällä maan... 
Turhaan pelkäisin saapumista 
kuolemattomien keskuuteen. 

Käsi kädessä ikuisuuden 
hyppään reunalta tyhjyyden.