Hän muistaa isänsä kiviset pellot
Ne huokuivat kuivuuttaan
Sinä kesänä kauan sitten
Kun ei satanut ollenkaan
Hän muistaa isänsä kumaran hahmon
Peltojen reunalla
Itsekseen huokaavan hiljaa:
"Täytyy vain odottaa"
Ja juuri kun kaikki alkoi
Kuolla pois kokonaan
Toi tuuli jostain miljoonasateen
Ja elämän tullessaan
Oi miljoonasade oi miljoonasade
Oi miljoonasade oi miljoonasade
Sinä kesänä kauan sitten
Kun ei satanut ollenkaan
Hän tapas kirjastoautolla miehen
Ja tienristillä uudestaan
Ja mies lajoitti hänelle kirjan
Angelika ja yön ruhtinas
Ja pyysi vaimoksensa
Ja lähtemään mukanaan
Oi hän oli niin kaunis ja yksin
Ja itki nuoruttaan
Mutta kun tuuli toi miljoonasateen
Hän pakkasi vaatteensa
Tuo kaikki tapahtui kauan sitten
Nyt elää hän kaupungissa
Ostoskärryjen vainioilla
Hän kulkee lähiömarketissa
Ja mies tulee iltaisin kotiin
Pullo viinaa salkussaan
Ja sammunein silmin ja sydämin
Sohvalle nukahtaa
Oi hän toivoo salaa miljoonarakkautta
Tai miljoonakuolemaa
Tai miljoona miljoona mitä vaan
Kunhan ei tätä kuivuutta
Tänä aamuna keittiössä
Istuu hän yksikseen
Nyt hän avaa kaasuhellan
Ja menee pesuhuoneeseen
Nyt hän riisuu kaikki vaatteensa
Kuin oisi menossa sateeseen
Ja pesuhuoneen peiliin hän kirjoittaa
Yhä uudelleen ja uudelleen
"Mä en jaksa enää odottaa,
Voi isä, mitä mä teen" (3x)
Hän menee pesuhuoneesta keittiöön
Ja keittiöstä taivaaseen
