Hermoni ovat riekaleina, ei auta vähennyslaskumantrat. Kymmenestä nollaan, lopusta alkuun. Hysteriaa, luuta kurkkuun Kuin käärmeenpurema, myrkky polttaa suonissa. Minun aivoissani, juhlii rienaaja Elän langalla, tanssin vaijerilla, tasapainotta, mieltä vailla. En hengitä syvään. En kutsu kylään, neorologia kertomaan järkeni haihtuneen historiaan. Ne pienet, napsahdukset, eivät ne mitään viestitä. Keitä ovat nuo ihmiset päässäni? Ne ovat. Ajattelen liikaa muita. Vihantunteet kieroutuneet turruttaneet jo aistini. Se oikeukeuttaa minua, nostamaan käteni. Rationaalisuus, se on poissa pian, tilalla järki vääristyneen mielentilan. Elän langalla, tanssin vaijerilla, tasapainotta, mieltä vailla. En hengitä syvään. En kutsu kylään, neorologia kertomaan järkeni haihtuneen historiaan. Pienikin ääni hermojani raastaa. Pienikin ääni Hermojani raastaa Pienikin ääni hermojani raastaa