varjo yllä maan hauta monien, maa punainen nummi verinen, sodasta välillä veljien mihin katosi rakkaus? mistä lohdun saa hän joka kaatuu miekasta ystävien ei alkaa vois aika toinen kauheammin! haltiaa, vainajaa makaa vierellään ihminen soturi, ystävä, vihollinen heitä kutsuu tuuli hiljaa, hiljaa hyväillen ei millään voi selittää taistoa veljien ei se milloinkaan oikeutusta saa vaan rauhan ostivat he verellään rauhan maksoivat he unelmillaan