Sieluuni sanasi kylminä satavat ja tunnen Huurteisen hengityksen kasvoillani taas. Rintaani työnnät hitaasti jäisen kiilan, Kylmän puremat sanasi muka niin huolehtivaiset Rivien välistä mut koettavat lannistaa. Ei, en koskaan silti, ei, en koskaan Suostu viimaasi tarttumaan ja tahtoosi taipumaan. Ei, en koskaan silti, ei, en koskaan Anna pakkasöittesi mua musertaa. En koskaan! Ei, et saa omaa elämääsi mun omaani sekoittaa. Et saa huurteisiin houreisiisi mua uskomaan. Et saa, en anna jäisen kielesi mua enää poroksi polttaa. Ei! Ei! En koskaan! En koskaan!