Kaiken päivää sinä jaksat yrittää,
kerta kerran jälkeen urheata esittää.
Etkö huomaa vieläkään,
että minä kaikkeni vuoksesi teen,
vaikka kaikki muu
syksyn sateisiin huuhtoutuu.
Minä seison vierelläsi sun,
vaikka sinun luovuttavan nään
niin minä jään.
Viereesi jään,
kun kyyneleet kuivuneet vain lämmittää.
Kaiken päivää,
kaiken annat ja enemmän.
Kun huomaan ettet jaksa
otat ilmeen ehjemmän
enemmän tai vähemmän.
Etkö huomaa, et jää yksin kuitenkaan.
Vihollista vastaan
minä suojatulta pystyn antamaan.
Minä seison...
Vaikka sävelmäsi ei jäisikään elämään.
Minä seison vierelläsi sun,
vaikka maailma hukkuisi hulluuteen.
Vaikka sunnuntain pois pyyhkisit kalenteristain
seison vierelläsi aina vaan.
