täysikuu yön valaisee
varjot unen karkottaa
mukanaan vie mua menneeseen
ja kiduttaa taas muistoillaan
viinipullon aukaisen
se voi mut uneen tuudittaa
vaan pelko tarttuu lasiin kristalliseen
ja lyö sen kivilattiaan
sirpaleet ei kerro tulevaa
vaan tutut kasvot jostain kaukaa heijastaa
refren':
täysikuu en missään rauhaa saa
sen valo sieluun tunkeutuu
täysikuuta sudet ulvoo taas
muistojen haudat avautuu
ja sudet yötä ulvoo taas
kerään pelon sirpaleet
pois kuivaan viinin katkeran
jossain sisälläni kuulen sen
naurusi suden ulvonnan
noidankehään jouduin taas
sen kehän mulle manasit
niin syvältä sait kerran haavoittaa
ja haavaan suolaa sirotit
noidankehäsi yön valo paljastaa sen tahdon rikkoa ja yöhön kadottaa
refren'
