lapselta jo kuumeen vaivan äiti poisti suukollaan nyt on luonain toinen aivan saa huules kuumeeni vain nousemaan toit mulle kuumeen suudelmillas sylissäs oon voimaton kuume tuotti tuskan mutta myös nautinnon aurinko tuo päivän kirkkaan täysikuu tuo kuutamon sulle toisin onnen varmaan mut mulle oot niin saavuttamaton toit mulle kuumeen ... kuumeen tuntee ainoastaan yhden kerran ihminen luovu ei se valtikastaan toipumaan mä pääse en julmaako näin rangaistusta rakkaudesta kärsiä saa piinan sain mä haaveilusta sä sitä koskaan et voi oivaltaa sä mulle kuumeen tään vain annoit hellyyttä et laisinkaan kuume armotonna pitää mua vankinaan joku jo mun kertomustain kuunnellut on ymmärtäin hälle ehkä kohtalostain jotakin hyötyä voi olla näin mä sain vain kuumeen yksin jääden luotani kun käännyt pois kuume suo ei rauhaa onni kuin kuollut ois