lapselta jo kuumeen vaivan
äiti poisti suukollaan
nyt on luonain toinen aivan
saa huules kuumeeni vain nousemaan 

toit mulle kuumeen
suudelmillas
sylissäs oon voimaton
kuume tuotti tuskan
mutta myös nautinnon 

aurinko tuo päivän kirkkaan
täysikuu tuo kuutamon
sulle toisin onnen varmaan
mut mulle oot niin saavuttamaton 

toit mulle kuumeen ... 

kuumeen tuntee ainoastaan
yhden kerran ihminen
luovu ei se valtikastaan
toipumaan mä pääse en 

julmaako näin rangaistusta
rakkaudesta kärsiä saa
piinan sain mä haaveilusta
sä sitä koskaan et voi oivaltaa 

sä mulle kuumeen
tään vain annoit
hellyyttä et laisinkaan
kuume armotonna
pitää mua vankinaan 

joku jo mun kertomustain
kuunnellut on ymmärtäin
hälle ehkä kohtalostain
jotakin hyötyä voi olla näin 

mä sain vain kuumeen
yksin jääden
luotani kun käännyt pois
kuume suo ei rauhaa
onni kuin kuollut ois