Juha Tapio

Poika

Juha Tapio


Poika näkee peilistä isänsä piirteet
usein ne jo lapsena huomattiin
ylpeyttä tunsi kun aikuisiin miehiin
verrattiin

Poika näkee peilistä isänsä katseen
jota oppi varhain jo väistämään
pienestä sai juurtua tieto jo lapseen:
isää täytyy miellyttää

Harteillaan vuosien hiljaisuus

Kuka pyyhkiä pois ajan virrasta vois?
haavat polvesta polveen ne siirtyy
kuka armahduksen tois kun työt isien
poikien poikiin piirtyy? Kuka armahtaa?

Potematta piilossa lannistetulla
uhma joka ei valoon nousta saa
toisen läheisyyteen ei uskalla tulla
paikkaan jossa rankaistaan

Pidä poika suusi tai akaksi luullaan
maailmassa auta ei kyyneleet
vastaan sanomalla ei mieheksi tulla
nyt seisot siinä ja kaiken nielet

Harteillaan vuosien hiljaisuus

Kuka pyyhkiä vois...