oot valokuvan tarkkana mielessäni mun
mä muistan hymyn sen, muistan joka sanan sun
jäit unieni hiekkateille hiljaa kulkemaan
mä vaikka kääntyä kannoiltasi pois
ja elää niinkuin ei sua olemassa ois
en haaveistani onnistu sua silti sulkemaan
niin kiire rakkauteen
mut väärään suuntaan meen ja kaipuu katuani reunustaa
niin kiire rakkauteen
taas iskee uudelleen ja sydän sinulta ei rauhaa saa
syvää lämmintä purppuraa on veri, jota sykkii se kuumissaan
niin kiire rakkauteen
taas iskee uudelleen ja sydän sinulta ei rauhaa saa
kai milloinkaan
kun eroamme pyyhkäisen pois mun kyyneleet
kuin pisarat ois vain poskilleni sataneet
ja hymyilen kuin tuska tää ei sattuis ollenkaan
käyn kotiin ihmisvirrassa sydän takoen
mä mitä vielä pelkään ja mitä pakenen
ja mitä jos nyt käännyn, lähden jälkees juoksemaan
niin kiire rakkauteen
mut väärään suuntaan meet ja kaipuu katuani reunustaa
niin kiire rakkauteen
taas iskee uudelleen ja sydän sinulta ei rauhaa saa
syvää lämmintä purppuraa on veri, jota sykkii se kuumissaan
niin kiire rakkauteen
taas iskee uudelleen ja sydän sinulta ei rauhaa saa
kai milloinkaan
niin kiire rakkauteen
mut väärään suuntaan meet ja kaipuu katuani reunustaa
niin kiire rakkauteen
taas iskee uudelleen ja sydän sinulta ei rauhaa saa
syvää lämmintä purppuraa on veri, jota sykkii se kuumissaan
niin kiire rakkauteen
taas iskee uudelleen ja sydän sinulta ei rauhaa saa
kai milloinkaan
kai milloinkaan
