Ismo Alanko

Extaasiin

Ismo Alanko


Kun samettikäsi hyväilee vatsani herkkiä kohtia 
olen vapaa extaasissa ilman kimaltavaa kemiaa 
kun pehmeät huulet kulkevat pitkin ihoni raukeita karvoja 
olen vapaa extaasissa sinun kanssasi 
olen kuullut rumia tarinoita eläimistä ja ihmisistä 
nähnyt kuinka aurinko nousee lännestä iltaisin 
olen uittanut silmiäni rumuudessa tämän iltapäivän 
ja kun kaiken lasken yhteen toistan ikivanhan lauseen 
Uskon rakkauteen 

Extaasiin 
sinne vie pieni polku halki villin sademetsän 
siellä sataa rakkautta joskus liikaakin 
Extaasiin 
sinne vie lämmin iho vasten toista 
liikkumatta 
vuosisata vuosisadan jälkeen tietää sen 
Extaasiin, Extaasiin 

Vaikken koskaan saanut toteutumaan suurta unelmaa 
olen vapaa extaasissa ilman mammonaa 
vaikka minut haudattaisiin jo maan kylmiin kahleisiin 
olen vapaa extaasissa sinun kanssasi 
olen nähnyt rumia visiota eläimistä ja ihmisistä 
kuullut kuinka kyrvät nousevat taivaalle iltaisin 
olen uittanut silmiäni rumuudessa tämän iltapäivän 
ja kun kaiken lasken yhteen toistan ikivanhan lauseen 
Uskon rakkauteen 

Extaasiin 
sinne vie pieni polku halki villin sademetsän 
siellä sataa rakkautta joskus liikaakin 
Extaasiin 
sinne vie lämmin iho vasten toista 
liikkumatta 
vuosisata vuosisadan jälkeen tietää sen 
Extaasiin, Extaasiin