Aamu, sänky on vieras,
Kylmät seinät huokuvat tuskaa.
Eilinen hyökkää kuin vihainen tuuli,
Se repii, raastaa ja kiduttaa.
Eilen omistin tuskan,
Nukahdin pelkoon ja uneen ahdistavaan.
Eikä tuska unohda mua,
Se ei jätä minua yksin.
Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä
Taloon, jota kodiksi kutsutaan,
Vaikka siellä ei ole minulle ketään.
Olen yksin tällä tyhjällä tiellä,
Olen yksin tällä tyhjällä tiellä,
Tällä tiellä, tällä tiellä.
Ilta, pöytä on tuttu,
Vieraat kasvot aukovat suitaan.
Tyhjyys ympäröi meitä ja tuska,
Eikä kukaan uskalla kerätä luitaan.
Yö tulee ja heittää
Meidät tyhjille kaduille taas.
Synkät kadut kuin tuhannet sillat
Vievät pimeydestä pimeyteen.
Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä
Taloon, jota kodiksi kutsutaan,
Vaikka siellä ei ole minulle ketään.
Olen yksin tällä tyhjällä tiellä,
Olen yksin tällä tyhjällä tiellä,
Tällä tiellä ja aina yksin.
