Kuun kalpea valo lankeaa ylle lumen peittämän maan Kätköt varjojen se tummemmaksi kasvattaa Kuuluu huuto yössä ne luokseen kutsuvat saapumaan Kaikuu kutsu yöllinen ne ulvovat johtajaa Polte suonissa pakottaa se veren saa kiehumaan Aistit terävimpinä kuin koskaan kutsuvat varjoja seuraamaan vain kuu kirkas ohjaa kulkijaa polte kehossa kasvaa Kiirii huuto yössä läpi metsien Väistyy vaistot tieltä pedon ihmisyys saa piirteet lykantroopin Vain jäljet hangella tulevat kertomaan korutonta tarinaansa Nou jäljet pedon luo ihmisjäänteiden johdattaa R a a d e l t u n a . . . R u n n e l t u n a . . . Vain kuu yksin kätkee salaisuuden Yksin mustaan metsään, mustaan ikuisuuteen Juoksi hahmo yössä suden kaltainen Yksin ikimetsään seuraan omiensa juoksi susi yössä ihmiskasvoinen Yksin koohtaloonsa, kylmään todellisuuteen juoksi hahmo yössä suden kaltainen Yksin löytyi yöstä lumeen kätkettynä omiensa raatelemana ihmiskasvoinen