Hän kasvonsa kaipuulla kaunisti Peilinsä pinnalle haaveita piirsi Hän rakkauden rippeitä sielustaan etsi Ja tyhjyyden rinnassaan tunsi Se tuijotti peilistä hiljaisin silmin Hyönteisten siivin se huoneessa lensi Tuo vangittu kohteeton kaipuu Hän sielunsa raapaisi tuskaiseen liekkiin Kaupungin kierteisiin taakkoineen lähti Ruumiinsa rikkaille lohduksi myi Vain muutaman joutavan kolikon Hän työstänsä palkaksi pyysi Hän haaveisiin haihtui Ja pingviinit hilpeinä ainaista salsaansa keinuivat Kuumassa mustassa yössä Rakkauden työläiset vanhoille vitseille nauroivat Huulillaan trooppista taikaa Hän haaveili pohjoisen tyhjistä tienoista Taivaista vieraiden maiden Hän harhaili paikasta toiseen Toisesta syliin muukalaisen Joka viimeistä yötään juhli taas Kauan ja hartaasti huomista karkuun Hampaissa narskui karvas viini Taas kerran viimeisen kerran Maailman partaalla Antarktis vartoi