nainen kantaa ristiään pimeässä nauraen kuunnellen kosteaa yötä liekehtien hiljaa minä sanon: ei ole tulemista ei teräksistä laulua näissä kivikaupungeissa heinämiesten sisällä vapisevin käsin ojennat kuolemankukan siemen eliset sanomat nousevat merien pohjasta muista aamuisin herätä tehdä hyvin turha työsi kello käy sinun aikaasi sinun lyhyttä aikaasi miksi johtajat ampuvat kalliit päänsä seinille miksi ikkunoista syöksyy loputon itkevä joukko