Olen tammi jonka kuori on kovaa Mutta sisältä en löydä voimaa Vain pehmeää mustaa kuolemaa Olen liikaa kurkottanut tähtiin Olen liikaa vallannut taivasta Mutta olen samalla unohtanut kaiken Juuret, sielun, sydämen Lahoan mahtavuudessa Kuolen keväässä uudessa Kun oksani kuristavat Ne kuristavat minua Olet syöpä joka minua kalvaa Olet toukka joka minussa sikiää Minä joudun polvistumaan Joudun nielemään tyhjyyteni Olet tuuli joka minua kantaa Olet peto, kita ja hampaat Ja kun kaadun lahonneena En synnytä kuin tyhjää maata