Tata yoeh tata yota yo eh tata yoeh
Toulambe laulaa ja hymyilee
Hän on kohdannut valkoisen miehen, ystävän ja vihollisen
joka hänelle lahjaksi antaa sivilisaation avaimen
Tata yoeh...
Toulambe laulaa ja hymyilee
Hän ei häpeä alastomuuttaan, hän ei odota pelastajaa
Ei kukaan voi hänelle opettaa elämää parempaa
Me keksimme lasin ja teräksen, me lensimme avaruuteen
Me loimme ikuisen nuoruuden ja ihmisen ahdistuneen
Tata yoeh...
Toulambe laulaa ja hymyilen
Läpi kameran linnsin mä tuijottelen esi-isien maailmaa
Geeneihini koodattuna on palanen eurooppalaista valloittajaa
Minä tunkeudun kyliin ja kaupunkeihin, sukellan viidakon syövereihin,
pengon ja nuuskin mut ymmärrä en että juurettomuuttani vain pakenen
Tata yoeh...
