Jonka aika unohti:
Kohti tyhjyyttään virta kuljettaa
Epätoivon, raivon haaskaa
Jälleen nousee jaloista sodan
Hän kuolemaa taas pilkkaamaan
Verelläkö keventää tuota raivon taakkaa?
Vielä nousee päivä, kun tuo voima hänetkin hautaan saattaa
Vaan taas vaipuu maahan
Mies asein kaatamaton
Syvällä sydämmessäänkö
Nyt kaatuu tuhannen kerran uudestaan?
Halki maiden taas aika kiitää
Se matkallaan monen henget niittää
Silti väsynyt tietään jatkaa
Ajanko loppuun vai miekan terään matkaa?
Ja vaikka kuinka tapat,
Oman veresi viimeisenä maassa näet
Nytkö on tullut aika se sinne vuodattaa?
Kohti uutta aamua taas katseensa nostaa
Raivon sijasta rakkautta jo taisteluiltansa kaipaa
Vaan tuo tunne yksin tuulessa hamuaa
Vaipuu jo taistojen taa, kun tämä maa juodakseen verta saa
Yksin katseensa alas laskee
Kun muistoja ei aika paranna
Kunniaa täältä hakeva
vain haudan saa palkakseen
Näe, kuinka kuolleet kutsuvat
Veren virroissa tanssivat
Pian unohdukseen edestäsi katoaa
Kuin kaikki muukin päällä tämän maan
Lopulta vahvinkin polvistua
Hiljaa ikuisuuden edessä saa
Viimeistäkö kertaa aseisiin nousee,
Tähänkö tiensä viimein päättää?
Kohti uutta aamua taas katseensa nostaa
Raivon sijasta rakkautta jo taisteluiltansa kaipaa
Vaan tuo tunne yksin tuulessa hamuaa
Vaipuu jo taistojen taa, kun tämä maa juodakseen verta saa
